Hiihdellen kohti paastoa

Hyvää hiihtolomaa Helsinki!

Syvässä etelässä ollaan laskeuduttu hiihtoloman viettoon. Kaupunki on hiljaisempi. Oppilaitoksissa liikkuvat vain aktiivisimmat ja syystä tai toisesta pakotetut. Oma hiihtolomani kestää neljä päivää, silti suuntaamme perheen kanssa kohti pohjolaa. Että olisi edes pientä talviloman tuntua.

Ensi viikolla alkaa laskeutuminen paastoon. Laskiaisesta se alkaa. Ensi sunnuntai on siis laskiaissunnuntai. 

Varsinaisesti paastoa vietetään 25.2. tuhkakeskiviikosta lähtien. Nimitys tulee siitä, että kyseisenä päivänä paaston alkamisen merkiksi kirkoissa piirretään tuhkalla ristin kuva otsaan. Sitä paastoristiä sitten tavallaan kannetaan aina pääsiäiseen asti. Ulkomailla kyseisenä päivänä voi yliopistoissa ja muissa oppilaitoksissa nähdä opiskelijoita ja henkilökuntaa kulkemassa tuhkaristit otsikossaan. Monissa kun on omat kirkot ja erilaisia tapoja suvaitaan hieman avoimemmin kuin meillä suomessa. 

Mitä paasto sitten on? Voisin ensi viikolla jotain paastoon liittyvää kirjoitella tarkemmin, ohjeita kiinnostuneille ja silleen. Mainostan nyt tässä kuintenkin ensi maanantaina alkavaa paastonajan hengellistä matkakumppanuusryhmää:

***

Tien kulkijat

Paastonajan matkakumppanuuden ryhmä

Etsimme yhdessä paastonajan näkökulmia sisäiseen tasapainoon, kutsumukseen ja parempaan maailmaan. Oppaanamme ovat toistemme lisäksi Raamatun tekstit, joiden annamme puhua vapaasti. 

Ryhmän jälkeen on mahdollisuus osallistua Taizé-rukoukseen klo 18. 

Rymään osallistuminen ei vaadi mukana olemista joka kerralla.

Vetäjinä oppilaitospappi Henri Järvinen henri.jarvinen(at)evl.fi, 09-2340 2523 ja pastori

Hannu Varkki, hannu.varkki(at)evl.fi, 09-2340 6171.

Ekopaastoa aloittelemaan

Paastonaika lähestyy. Se alkaa virallisesti Tuhkakeskiviikkona eli 25. helmikuuta. Paastota voi monella tavalla. Tärkeintä on sisäinen ja ulkoinen kilvoittelu, saada itsestään jotain hyvää irti, enemmän kuin tavallisesti.

Tällainen tapahtuma olisi aiheeseen liittyen tulossa.

***

Ekopaasto - matka luomakunnan iloon
Mikael Agricolan kirkko ja krypta (Tehtaankatu 23).

Lauantaina 14.2. klo 11 - 20.

Luonto on hätää kärsimässä ihmisen toiminnan vuoksi, ja ihmiskunnan haaste
elämän varjelemiseksi on valtaisa. Pääsiäistä edeltävä paastonaika on matka,
jolla voimme kohdata Jumalan läsnäolon luonnossa uudella tavalla. Voimme
löytää kokonaisvaltaisen elämäntavan, jossa luonto on ystävämme.
Paastoamalla luovumme turhasta ja saamme tilalle elämäniloa.
Ekopaasto-tapahtumassa voimme valmistautua ekologiseen paastonaikaan
rukouksen, pohdinnan ja yhdessäolon kautta.

Päivän ohjelma:
Taizé-rukoushetki kirkkosalissa klo 11
Tutustumista ryhmissä sekä alustukset kryptassa
Omaa hiljaista aikaa
Taizé-rukoushetki kirkkosalissa klo 14
Kasviskeittolounas kryptassa sekä ryhmäkeskustelu Yhteiskeskustelu kryptassa
Taizé-messu kirkkosalissa klo 18

Ilmoittautuminen 4€ maksavaa keittolounasta ja teetä varten: Helsingin
tuomiokirkkoseurakunta, tuomiokirkko.srk(at)evl.fi, 09-2340 6100. Mukaan voi
myös tulla vain osaksi päivää ilman erillistä ilmoittautumista.

Alustajina viestintäpäällikkö Matti Nieminen Suomen luonnonsuojeluliitosta,
opiskelija Tiina Keinänen Changemakerista sekä pappi Hannu Varkki Helsingin
tuomiokirkkoseurakunnasta. Järjestäjinä Helsingin tuomiokirkkoseurakunta,
Tuomasyhteisö ja Changemaker.

Lisätietoja: Hannu Varkki , hannu.varkki(at)evl.fi, 09-2340 6171.

Pihamuistoja

Kuvassa on kouluni piha.

Lukioni pihassa en ole käynyt kymmeneen vuoteen.

Yliopistoni läpi kuljen nykyisin lähes joka arkipäivä.

Koulusta ja oppilaitoksesta tulee kuin koti opiskelijoille. Henkilökunnalle se on työpaikka ja työpaikka on jostain syystä harvoin koti. Kuitenkin opiskelussa on jotain sellaista, että siinä pääsee todella sisälle koulun puitteisiin ja ympäristöön. Ehkä siinä on sitä luovaa lojumista ja vähemmän suorittamisen pakkoa.

Aluksi lapsena koulu oli pelottavan iso, sitten se tuntui paikalta jonka tunsi läpikotaisin. Kuvan jalkapallokenttään liittyy monta erilaista vaihetta. Ekaluokkalainen ei saanut mennä sinne kun saattoi tulla pallo päähän. Ala-asteella pelattiin koulun viereisessä päädyssä, lähellä ovia ja pihaa. Yläasteella pelit siirtyivät kuvan kauimpaan nurkkaan, omaan rauhaan. Metsässä käytiin salaa tupakalla.

Ehkä eniten olen kaivannut lukion ja yliopiston opiskelijailmapiiriin. Se oli jotenkin innostavaa. Oli aikaa ja mahdollisuutta lukea ja tehdä kaikenlaista. Nykyisin opiskelijoiden kanssa työskennellessä tekisi välillä mieli sanoa, että kadehdin teitä. Mutta ei sitä silloin niin osannut ajatella. Omat paineensa on jokaisessa vaiheessa.

Tervetuloa sitten joskus työelämään kaipailemaan koulu- ja opiskeluaikoja.