Lehtiä ja kirjoja

Paastoaika kuluu ja kuluu...

Kirjoittelin tuossa juttuja Fleim nimiseen nuorisolehteen. Kyseinen lehti (tai tarkemmin media) on Kotimaa -yhtiöiden kustantama eli taustalla on ev-lut kirkon merkittävin kustannusyhtiö. Siis kristillinen lehti, mutta se pyrkii samalla lähestymään asioita nykymaaliman näköisesti eikä tuputa uskoa tai muuten ole jyrkkä mielipiteissään. Lehti on suunnattu nuorille (n. 12-20 vuotiaille).

Minun vastuullani lehdessä on ollut sen ensimmäisestä numerosta lähtien Raamattuun ja teologiaan liittyvät jutut. Olen tehnyt kahta juttusarjaa, joissa käsitellään fiktiivispohjaisesti edellä mainittuja teemoja. Tulevaan numeroon sain kuitenkin laajemman pestin ja toimitusharjoittelija Nooran kanssa laadimme kasaan kolmen aukeaman raamattukokonaisuuden. Lehti ilmestynee kesäksi ja useat ensi kesän riparialiset saavat sen luettavakseen seurakunnan tilaamana.

Fleim toimii muuten verkossa, kerran vuodessa tulee ulos paperinen lehti. Klikkaa yläkulman banneria, niin pääset tutustumaan aiheeseen.

Niin, paaston kulumisesta piti jotain kirjoittaa. Täytyy jälleen tunnustaa, että lähes kaikki aloittamani paastolupaukseni ovat repsahtaneet jossain vaiheessa. Mutta yritys on edelleen kova pitää kiinni tavoitteistaan, vaikkei 100 prosenttiseen pidättäytymiseen päästäkään esimerkiksi karkkien yms. herkkujen syömisestä pidättäytymisen suhteen. Mutta ehkä juuri repsahtelu ja 

epäonnistuminen luo paastolle sen syvällisen piirteen.

Paastolukemiseksi voisin suositella vaikka Bernhard Welten teosta Olemattomuuden valo, joka on vasta suomennettu. Welte oli kuuluisan eksistentiealisti Heideggerin oppilas, katolinen pappi joka toimi opettajansa rippi-isänäkin. Mahtava eksistentialisti hänkin. Sopii kaikille uskonnollista kokemusta pohtiville.

Ensi viikolla pidän viimeistä kertaa Tien kulkijat - paastonajan hengellisen ohjauksen ryhmää Tuomiokirkon kappelissa. Pääsiäisviikolla ryhmä kokoontuu viimeistä kertaa Hannun johdolla. Eli maanantaina 30.3. ja 6.4.  klo 16.30-18 

 

Itku ja ikoni

Suruvalitteluni Saksaan ja kaikille joita tapahtuma on koskettanut.

Saksasta kantautuva uutiset ovat tällä viikolla hyvin ikäviä. Siellä tapahtunut murhenäytelmä saattaa joillekin nostaa tunteita pintaan. On tärkeää, että jos tapahtuma ahdistaa mieltäsi niin haet jostain keskusteluapua. Ota yhteyttä oppilaitoksesti psykologiin, kuraattoriin, terveydenhoitajaa tai pappiin. Tai puhu ahdistuksestasi lähimmille ihmisillesi.

Ajattelin kirjoittaa tänne myös jotain lyhyesti paastoon liittyen.

Tällä viikolla on paastonajan uskon ja rukouksen viikko. Paaston ja kilvoittelun lisäksi rukous on osa paastonajan viettoa. Rukouksessa voi olla sellaista voimaa, jota vaikeissa hetkissä kannattaa käyttää. Myös kiittäminen kuuluu rukoukseen. Joka tapauksessa nyt paastonaikana on hyvä miettiä omaa rukouselämäänsä, ehkä syventyä siihen. Tuttavani sanoi joskus, että rukous on kestävyyslaji. Se vaatii myös kestävyysharjoittelua ja pitkää mieltä itse prosessin ja tuloksien odottamisen suhteen. Menipäs tämä nyt syvälliseksi...

Pidän maanantaisin Kulonmäessä kompletoriota eli rukoushetkeä päivän päättyessä.  Nyt paastonaikana vaihdoin sinne ikoniksi yllä olevan Ristiinnaulitseminen - tapahtumaikonin. Ajatuksena on se, että nyt paaston on hyvä muistaa että kuljemme kohti traagisia tapatumia. Tällä viikolla traagiset tapahtumat tulivat meitä jälleen vastaan. 

Ikonissa itkevät Neitsyt Maria ja apostoli Johannes. Paastonaika on hyvä aika itkeä.

***

Tien kulkijat - paastonajan hengellisen matkakumppanuuden ryhmä Tuomiokirkon kappelissa maanantaisin klo 16.30-18 ja Taizé -rukoushetki sen jälkeen klo 18-19.

Taizé -messu lauantaina 14.3.  (www.taizemessu.fi)

Muuta www.luottamus.fi

 

Kiusattuja

Hyvää paastonaikaa kaikille!

Tämän viikon teemana luterilaisessa kirkkovuodessa on "Jeesus, kiusausten voittaja". Evankeliumitekstinä on ehkä joillekin tuttu Jeesuksen erämaapaastokertomus, jossa häntä kiusaamaan tulee itse paholainen. Mutta Jeesuspa ei anna periksi.

Tätä viikkoa voisi ehkä pitää kiusattujen viikkona. Häkellyttävää on se, että esimerkiksi Ylioppilaiden terveydenhuoltosäätiön vastikään julkaistun tutkimuksen mukaan melkein 40% opiskelijoista yliopistossa ja amk:ssa koki tulleensa kiusatuksi jollain tavalla koulussa. Eli melkein puolet nykypäivän opiskelijoista on kärsinyt jonkinasteisesta syrjinnästä tai väkivallasta.

Jokainen voi mielessään laskea, että minkälainen määrä traumaa ja epävarmuutta on liikkeellä. Joku saattaa ajatella, että kyllähän pienestä tönimisestä jokaisen pitäisi selvitä ja että jokaisen pitäisi kestää vähän kolhuja elämässään. Mutta minusta kysymys on siitä, että kenenkään ei tarvistisi koskaan joutua toisten syrjimäksi tai alistamaksi. Ketään ei saisi kiusata.

Mitä ihmisyhteisöillemme on tapahtunut, kun tällaista tapahtuu näin laajalti? Minkälainen yhteisö kiusaa? Onko yhteisöt jotenkin epäsosiaalisia? Täynnä häirikköjä ja kiusaajia? Onko joka paikasta tunkeva kilpailu osasyy syrjimiseen kun käytetään kyynärpää taktiikkaa?

Evankeliumitekstissä paholainen vie Jeesuksen houkutusten äärelle. Eräänlaisten houkutusten äärellä ovat kiusaajatkin. Heitä motivoi usein valta, asema ja ehkä jokin muu hyöty. Samalla on usein kyse valtavasta sisäisestä epävarmuudesta ja rikkinäisyydestä. Kuitenkaan kiusattu ei ymmärrä kuinka alistettu ja syrjitty kiusaaja itse asiassa onkaan.

Siirtyykö kiusaaminen jatko-opintoihin ja työpaikoille? Ilmeisesti korkeakouluissa pääasiassa ollaan kaikkein suvaitsevaisemmassa yhteisössä tässä maassa. Paitsi jos olet yliopiston tai amk:n työntekijä.

"Kaiken tämän annan sinulle jos polvistut eteeni ja palvot minua", sanoo paholainen Jeesukselle. Millaisten houkutusten ja kiusausten keskellä elämme? Voisimmeko me päästä irti vallan- ja rikkauksienhimostamme? Voisiko yhteisömme olla todella yhteisö ilman... niin ilman mitä?